reissut

Ulkoillen vuoteen 2019

Käydessäni taannoin läpi parin vuoden takaisia valokuvia, huomasin jotakin merkittävää. Nuo kuvat paljastivat sen, mitä tämän hetkisestä arjestamme lähes kokonaan puuttuu ja on puuttunut oikeastaan melko pitkään, johtuen kiireisestä elämäntyylistä. Joskaan en usko kiireeseen ja sen ehdottomuuteen, vaan siihen että ihminen löytää aikaa sille tekemiselle, joka on hänelle tärkeää tai jollakin tasolla merkittävää.

Hämmästyin, miten paljon aiempina vuosina olemme ulkoilleet ja tehneet pieniä lähimatkoja viikonloppuisin. Siis suorastaan hämmästyin. Enkä sanoisi, että tuolloinkaan mitenkään erityisen paljon ulkoilimme tai teimme retkiä. Mutta, se kertoo sitäkin enemmän tarinaa nykyhetkestä ja siitä, miten olemme alkaneet kasvattaa juuriamme kotimme sisäpuolelle. Metsää voi toisinaan olla vaikeaa nähdä puiden takaa ja niin tässäkin tapauksessa. Onneksi kuvat muistuttivat!

Olen jo muutoin päättänyt, erityisen täyden syksyn ja loppuvuoden aikataulun jälkeen, ottaa tämän kevään rennommin. En laiskotellen, mutta vapaammin. Olen ahertanut koulutöiden kanssa itseni siihen pisteeseen, että kertynyt opintopistemääräni on varsin mukavanlainen ja aikataulua reippaasti edellä ja minä taas melko väsynyt ahertamiseen.

Niinpä, tämän päätöksen ja läpikäymieni kuvien aikaansaaman hämmennyksen myötä tähän vuoteen sopiikin siis erityisen hyvin lupaus siitä, että tänä vuonna ulkoillaan ja lähimatkustellaan taas enemmän. Kuinka paljon ja usein? En osaa sanoa. Sen verran, kun tuntuu hyvältä ja sopii meidän perheelle. Mutta mahdollisimman paljon. Ehkä aloitamme jo heti tänä viikonloppuna?

Juuri nyt en tosiaankaan voisi keksiä (oman 30 luettua kirjaa vuonna 2019 -lukuhaasteeni lisäksi) parempaa haastetta tai lupausta vuodelle 2019.

Vähemmän:

Retkiä kauppakeskuksiin ja kauppoihin
Kotisohvan kuluttamista
Väsyneitä Ei-vastauksia
Herkkuja elokuvan ääressä

Enemmän:

Retkiä luontoon
Askelia ulkoilmassa
Innostuneita Kyllä-vastauksia
Herkkuja ulkoilureittien penkeillä

Jos harrastuksia miettii, niin ulkoilu on kyllä ehdottomasti yksi parhaista. Se on armollinen kukkarolle, antoisa mielelle ja paras kaveri keholle. Yhteiset kokemukset myös ovat omiaan luomaan niin muistoja kuin läheisyyttäkin. Läheisyyttä paitsi muihin ihmisiin, myös tietenkin luontoon.

Olen itse ollut aina vähän huono lähtemään milloin mihinkin (sama tauti vaivaa koko perhettämme) ja usein helpottaa, jos minulla on jokin kannustin. Monesti se kannustin on ollut kamera. Takuulla tulen kantamaan kameraa mukanani myös nyt vuonna 2019, ja se näkyy luultavasti kuvapostauksina täällä bloginkin puolella. Mutta se, mitä yritän sanoa, että jos olet kuten minä (viihdyt kotona, rakastat sohvalla loikoilua ja keksit paljon tekemistä kotoa käsin, mutta haluaisit ulkoilla enemmän), yritä keksiä itsellesi jokin kannustin, minkä turvin lähdet ulos. Se voi olla sitä valokuvausta, mutta ihan yhtä hyvin vaikka askelmittarin tilastojen kerryttämistä. Pidä reissuvihkoa, laske ulkoilmassa käytetyt tunnit joka kuukauden osalta, tutustu geokätköilyyn, vietä aina ulkona herkullinen kaakaohetki eväiden kera… Mitä vain! Kunhan puet ulkoiluvaatteet päälle ja avaat ulko-oven. Sehän se kaikista suurin este aina lopulta on.

Kuvat ovat aiemmilta retkiltämme Turussa ja lähiseudulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *